Juuri nyt - kuvat

Niin kuin tarinoita kirjoitetaan musteella, minä ikuistan tunnelmia ja muistoja väreillä ja valoilla.

Olen hausjärveläinen opettaja ja valokuvaaja (VAT). Olen aina asunut ja liikkunut Salpausselän harjuilla. Kuivien kangasmetsien ihmiselle on vedestä muodostunut tärkeä elementti ja hakeudunkin usein kuvausmatkoillani veden äärelle. 

Ihmisten kuvaaminen on kuulunut asioihin, joita olen opetellut viime vuosina. Pyrin tuomaan esille jokaisen henkilön oman persoonan ja haluan, että kuvattavat henkilöt näkevät kuvat itsensä näköisinä.

Olen ollut tekemisissä kuvien kanssa lapsesta alkaen. Olen piirtänyt ja maalannut aina. Kameraa olen käyttänyt aluksi apuvälineenä auttamaan minua muistamaan hetket, jotka myöhemmin haluan ikuistaa maalauksiini. Kun muutama vuosi sitten päivitin kamerakalustoani, muuttui suhteeni kuvaamiseen kerrasta. Pystyinkin lopulta ottamaan sellaisia kuvia, ettei niitä ollut enää tarvetta parannella. Nykyisin liikun oikeastaan kaikkialle kameran kanssa ja kuvaan jotain lähes päivittäin. Valokuvaus on muuttanut tapaani liikkua luonnossa. Kilometrien sijaan olen alkanut palata yhä uudestaan samoille kohteille. Seuraan muutoksia luonnossa ja opettelen tuntemaan eläinten käyttäytymistä. 

Kirjasta Pikku Prinssi löytyy seuraava viisaus: "Odotus antaa jo onnen tunteen, sydäntäni lämmittää..."



Mitä itseasiassa on minun taiteeni? Millä nimellä erotan tämän taiteen toisista, mihin päämäärään se tähtää, mitä se tuottaa, mille se antaa synnyn ja olemassaolon, mitä minä tavoittelen ja mitä haluan tehdä, kun harjoitan sitä? Haluanko vain ylipäätään valokuvata ja vakuuttaa itselleni että minun kuviani katsellaan? Silkkaa ajanvietettäkö vai haluanko jotain muuta? Olenko vain jonkinmoinen kaikenniekka vai onko minulla helposti osoitettavissa ominaislaatu, jonka ansiot voidaan määritellä? 

Juuri sitä täytyy tutkia tarkoin ja pitkään, niin kauan kunnes tietää...