Kuvausmatka Pohjois-Norjaan
Ellei asia ole jo tullut selväksi, rakastan Norjan maisemia. Olen aina pitänyt korkeista vuorista ja kun niihin yhdistää meren, olen aivan mykistynyt. Tein nyt jo kolmannen kuvausmatkani Pohjois-Norjan maisemiin vuoden sisällä. Seuraavakin on jo haaveissa. Matkakohteeksi valikoitui Vesisaari viime elokuun matkan perusteella. Tiesin paikan olevan kauniin karu ja toiveenani oli saada sieltä talvisia kuvia.
Tämä matka oli ehdottomasti liian lyhyt. Näkemistä olisi riittänyt vielä moneksi päiväksi. Vaikka ajomatkalla näkee paljon kiinnostavia kuvauskohteita, jäi Norjassa kiertelyyn liian vähän aikaa. Tähän aikaan vuodesta päivä ei vielä ole kovinkaan pitkä ja joka päivä hämärä tuntui tulevan liian pian. Kuvatessa aika lentää aina kuin siivillä.
Tällä matkalla opin jotain Norjasta ja jotain itsestäni. Molemmat ehdottoman hyödyllisiä asioita tietää. Autoilu talvisessa Norjassa voi olla seikkailu. Tähän liittyy olennaisesti kaksi norjankielistä sanaa, jotka opin hyvin nopeasti. Snøfokk tarkoittaa pöllyävää lunta ja kolonnekjøring merkitsee tieosuutta, jossa ajetaan jonossa lumiauran johdolla. Näillä tieosuuksilla joutuu usein odottamaan jonon liikkeellelähtöä. Maltti on valttia eikä lumiauraa ohiteta. Ei ikinä. Eikä kyllä myöskään voi varma, missä se aura on ja missä tie menee. Näkyvyyttä eteenpäin voi joskus olla vain yhden aurausmerkin verran
Kun innostun jostain asiasta oikein kovasti, en näe enkä kuule mitään ympärilläni. Sen sijaan saatan joskus hihkua innosta ja jopa hymyillä äänekkäästi. Tällainen hetki oli eräänä kauniina aamuna, kun kuvailin Vesisaaressa lähellä uivaa haahkaparvea. Naaraita poikasparvineen näkee kesällä Suomenkin rannoilla, mutta juhlapukuiset kalkkaat ovat jotain erityistä. Niitä en ole ennen nähnyt näin läheltä. Voi siis olla, että Canonin räpsähdellessä tasaiseen tahtiin ikuistaen upeita lintuja, saatoin yhtyä haahkojen onnelliseen kevätlauluun. Jos tuo laulu ei soi kirkkaana korvissasi, voit kuunnella sitä tästä: https://www.lintujen-äänet.net/haahka/ . Voin ylpeänä sanoa, että sisälläni asustaa pieni tyytyväinen haahka, joka nauttii kuvaamisesta. Se on kai niin pitkään ihan hyvä juttu, kunnes alan näyttää vanhalta haahkalta....
